Söin tänään erittäin herkullista piirakkaa, sanoisin, että Tampereen parasta, Cafe&Bakery Mimosassa, Kalevassa. Vegaanista ja vehnätöntä (vatsa kiittää!) porkkalapiirakkaa. Piirakassa oli herkullinen, pehmeä pohja, aavistus tilliä, vähän sipulia ja herkullista vaaleaa täytettä. Itse porkkala oli koostumukseltaan ja maultaan koukuttavaa, vähän kuin graavilohta, mutta mielenkiintoisempaa. Piirakkapalan hinta oli neljä euroa, eli aika kallis, mutta makuelämys loistava. Jos et tiedä mitä porkkala on, niin ota selvää! Porkkala oli viime jouluna sellainen ruoka, jota monet Suomessa kokeilivat.
Tältä sivulta innostus on lähtenyt:
Porkkala
edustaa nautinnon tavoittelua ilman, että nautintoon kuluu eläinten henkiä. Ei
siis munimaan väsyneitä kanoja, lehmältä vietyjä vasikoita tai ylipäätään muita
lihaksi kasvatettuja, ei edes metsästettyjä. Samanlaista innostusta on aiemmin
tuottanut kaurapohjainen nyhtökaura, jota en itse ole vielä onnistunut
löytämään kaupasta. Härkis (härkäpapuvalmiste) sen sijaan maistuu hyvin lapsillenikin
tortillakastikkeessa tai hampurilaispihvinä.
Me
äänestämme nykyään ruoalla parempaa maailmaa ja tulevaisuutta, sekä
osallistumme omalla filosofiallamme keskusteluihin siitä mitä kannattaa syödä.
Olemmehan sitä mitä syömme, aivot ovat valahtaneet vatsaan ja jälkiruoaksi
jooga valaisee meidät kaikki.
Ruoasta
postataan jatkuvasti kiiltäviä kuvia ja kuvapalvelut, sekä facebook ovat täynnä
kokeiltavia reseptejä – fodmap, kotiruoka, gluteeniton, vegaaninen, raakaruoka
jne. Itse tykkään postata kuvia, jos olen kerrankin onnistunut tekemään
kokonaisen aterian tai saanut aikaiseksi jotain terveellistä tai erityisen
kaunista leivottavaa. Jos kuvasta tykkää parikin ihmistä, tunnen liittyväni
suureen ruoantekijöiden yhteisöön.
Toinen
innostuu läskisoosista ja pitää porkkalaa hienostelevana viherpiipertelynä,
toinen saa taas kauan kaipaamiaan reseptejä makuihin, joista on luopunut
aatteen tai terveyden vuoksi.
Porkkala
on porkkanaa, maan makuja imenyttä juurta, joka saa voimansa myös vedestä ja
auringosta. Porkkalan myötä jokainen voi palata juurilleen. Mutta nyt ei
suolata silakkaa, vaan suolaan päätyy porkkana, joka silakkaa auliimmin antaa
elämänsä ihmiselle.
Kunhan
ehtii kasvaa ensin, näin kaupunkilaisen silmin, kuin taian voimalla taimesta
paksuksi porkkanaksi kolmessa kuukaudessa. Nopeammin kuin silakka, possusta tai lehmästä puhumatta.
Ps.
Jos haluat tilata minulta tekstejä, olen hyvin avoin kirjoittamaan erilaisin
tyylein, ota yhteyttä! Mia.M.Lempinen(at)gmail.com
