Kuvittele kiiltävä, valkoinen riisinjyvä päivänvalosta
kirkkaana. Kuvittele, että joku kaivertaa nimensä sen pintaan ja samalla
riisinjyvästä irtoaa pientä pölyä. Kuka nimeään kaivertaa?
Riisinjyvä nykymaailmassa kuvaa sekä ruokaa, että
maailmanlaajuisia ruokamarkkinoita, jotka pyörivät ainakin osittain sillä, että
toiset maat tuottavat edullisesti ruokaa muille maille ja joku ylempänä
tuotantoketjussa kerää kunnon voitot. Riisi on myös maapallon ekologisemman
viljelyn yksi kompastuskivi.
Osa riisistä menee riisipaperiin, osa eläimille, osa
ihmisille, riippuen riisinjyvän koosta. Osa menee vientiin, jokin osa
luultavasti paikallisille. En tiedä syömmekö me joillakin paikkakunnilla kaiken
riisin, luultavasti. Riisipellolle tuodaan joillakin pelloilla myös kiitosuhri
sadosta, mekin voisimme ehkä kiittää enemmän.
Riisi kasvaa ensin runsaassa vedessä ja myöhemmin vettä
lasketaan pellolta kasvin kasvaessa niin, että pelto on melko kuiva
sadonkorjuun aikaan. Pikkulinnut, joiden olemassaolo ei juuri jätä jälkiä, ovat
mahdollisesti ensimmäiset riisin nappaajat ruokailijoiden keskuudessa. Kuin
pikkulinnun pyrähdys riisipellolla, katoaa viljelijän kädenjälki meiltä siihen
mennessä kun riisistä on tullut paketoitu tuote kaupassa.
J.Karjalainen kirjoitti albumiinsa Et ole yksin biisin nimeltä Riisinjyvä.
tunkeilija jostain kaukaa joo
mut sulla on rahaa
etkä ole kerjäläinen
vain yhden viikon olet täällä joo
mut sulla on rahaa
on kaikki täällä sua varten
ravintolat uimarannat joo
kellä on rahaa
sille tehdään sandaaleita
nahkahattuja ja vöitä joo
kellä on rahaa
Hei muukalainen
anna sun nimes
riisinjyvään kaivertaa
muukalainen
anna sun nimes
riisinjyvään kaivertaa
Mitä hyvää olet tehnyt
mitä olet aikaansaanut joo
et juuri mitään
mitä suurta olet tehnyt
mistä maailma sut muistais joo
et yhtään mitään
Meille riisinjyvä on itsestäänselvyys. Riisinviljelijä on
itsestäänselvästi köyhä ja tuntematon. Onko hän meidän näkökulmastamme saanut
aikaiseksi mitään? Entä kappaleessa mainittu tunkeilija - turisti, jolla on
rahaa. Mitä hän on saanut aikaan? Sitä kysytään erityisesti. Kenen nimen
riisinjyvään voisikaan kaivertaa ja mitä merkitsee aikaansaaminen? Riisinjyvä
on ruokaa, kaikille ihmisille, katoavaa, kuten raha katoaa tuuleen musiikin
myötä, kuunnelkaa vaikka.
Biisi on sekä kritiikki, että lohtua, monikerroksinen.
"et yhtään mitään" on minulle se kohta, jossa lohtu luodaan. Se on
lempeästi sanottu, mitä kukaan saa täällä aikaan, mitä tarvitsee saada. Se on
sanottu lempeästi myös siksi, että se sanotaan vaikka ei saisi - kenelle saa
sanoa, että et ole mitään aikaiseksi saanut? Se on julmaa. Mutta tässä äänestä
kuuluu, kuinka se on vain totuus, jokaisen kohdalla, lopulta. Se on myös
suoraan maailmasta sanottu: Mitä turisti tekee sen eteen, että syö riisiä tai
muuta viljaa kyllikseen?
Riisinjyvän kautta tulee näkyviin ekologinen, poliittinen,
sekä yleisinhimillinen ongelma. Kuka vaurastuu, kenet nähdään jonakin ja kenet
ei. Muukalainen nähdään irroitettuna maastaan, turistina, joka tuo rahaa. Riisinviljelijä
nähdään riistettynä, mutta juuri hänen näkökulmastaan turisti on turisti ja
hänen ansiostaan turisti saa ruokaa, hänen käsistään kulkevat maailman
rikkaudet.
Karjalainen kurottaa ihmistä kohti, puhuu suoraan sinälle. Vuonna
1991 Karjalaisen Päiväkirjassa
kysytään, mitä kukakin on aikoinaan kirjoittanut päiväkirjaan, toivonut ja mikä
toive on sittemmin toteutunut. Kappaleesta välittyy lempeys sitä kohtaan, kuinka
pieni ihminen on, hänen toiveensa katoavia. (tämä yhtyy mielessäni säkeeseen
"mitä olet aikaansaanut - et yhtään mitään" - mikä ei haittaa, "elä
vain" tuntuu kappale sanovan)
Karjalainen antaa äänen ihmiselle, yksilölle. Se ääni on
riisinjyvään kirjoittamista; Nimi häipyy heti kuin tuuleen, samoin vastaus
häipyy. Mitä kenestäkin jää jäljelle.
Yksilö ei korostu monissa maissa kuten meillä Suomessa.
Monissa maissa eletään sillä mitä on annettu, tai kuten vanhemmat määräävät. Toiselta
puolen maailmaa on mahdoton nähdä miten joku yksilö voi päättää niin paljon ja
pystyä silti elämään kuin ei tekisi mitään. Esa Salmisen verkkojulkaisussa (http://www.kepa.fi/blogi/15686)
kerrotaan, miten eräs tutkija on selvittänyt sitä kuinka vehnänviljely vs. riisinviljely
vaikuttaa yhteisöllisyyteen. Vehnänviljelyssä yksilö on pärjännyt helpommin
itsenäisenä viljelijänä, toisin kuin riisinviljelijä.
Mutta ehkä siitä on turha särkeä sydäntään tai tuntea
sääliä. Mielummin voi tehdä jotain.
Pitäisiköhän meidän laulaa myös tattarista tai öljyhampun
siemenistä?
Kuvia riisinviljelystä Nepalissa:
https://nepaluudelleen.wordpress.com/2014/03/27/riisinviljely-maisemataidetta/
Hyötyhampusta: (linkillä ei ole päihteiden kanssa mitään
tekemistä)
http://www.kaarloimpola.fi/hampputuotteet
Mitä suomalaiseen peltoon, viljamarkkinoista:
http://maatilanpirkka.fi/fi/artikkeli/mita-peltoon-kevaalla-2014
