Porkkala

 

Söin tänään erittäin herkullista piirakkaa, sanoisin, että Tampereen parasta, Cafe&Bakery Mimosassa, Kalevassa. Vegaanista ja vehnätöntä (vatsa kiittää!) porkkalapiirakkaa. Piirakassa oli herkullinen, pehmeä pohja, aavistus tilliä, vähän sipulia ja herkullista vaaleaa täytettä. Itse porkkala oli koostumukseltaan ja maultaan koukuttavaa, vähän kuin graavilohta, mutta mielenkiintoisempaa. Piirakkapalan hinta oli neljä euroa, eli aika kallis, mutta makuelämys loistava. Jos et tiedä mitä porkkala on, niin ota selvää! Porkkala oli viime jouluna sellainen ruoka, jota monet  Suomessa kokeilivat. 

Tältä sivulta innostus on lähtenyt: 

 

http://olivesfordinner.com/2015/03/carrot-lox.html

Porkkala edustaa nautinnon tavoittelua ilman, että nautintoon kuluu eläinten henkiä. Ei siis munimaan väsyneitä kanoja, lehmältä vietyjä vasikoita tai ylipäätään muita lihaksi kasvatettuja, ei edes metsästettyjä. Samanlaista innostusta on aiemmin tuottanut kaurapohjainen nyhtökaura, jota en itse ole vielä onnistunut löytämään kaupasta. Härkis (härkäpapuvalmiste) sen sijaan maistuu hyvin lapsillenikin tortillakastikkeessa tai hampurilaispihvinä.

Me äänestämme nykyään ruoalla parempaa maailmaa ja tulevaisuutta, sekä osallistumme omalla filosofiallamme keskusteluihin siitä mitä kannattaa syödä. Olemmehan sitä mitä syömme, aivot ovat valahtaneet vatsaan ja jälkiruoaksi jooga valaisee meidät kaikki.

Ruoasta postataan jatkuvasti kiiltäviä kuvia ja kuvapalvelut, sekä facebook ovat täynnä kokeiltavia reseptejä – fodmap, kotiruoka, gluteeniton, vegaaninen, raakaruoka jne. Itse tykkään postata kuvia, jos olen kerrankin onnistunut tekemään kokonaisen aterian tai saanut aikaiseksi jotain terveellistä tai erityisen kaunista leivottavaa. Jos kuvasta tykkää parikin ihmistä, tunnen liittyväni suureen ruoantekijöiden yhteisöön.

Toinen innostuu läskisoosista ja pitää porkkalaa hienostelevana viherpiipertelynä, toinen saa taas kauan kaipaamiaan reseptejä makuihin, joista on luopunut aatteen tai terveyden vuoksi.

Porkkala on porkkanaa, maan makuja imenyttä juurta, joka saa voimansa myös vedestä ja auringosta. Porkkalan myötä jokainen voi palata juurilleen. Mutta nyt ei suolata silakkaa, vaan suolaan päätyy porkkana, joka silakkaa auliimmin antaa elämänsä ihmiselle.

Kunhan ehtii kasvaa ensin, näin kaupunkilaisen silmin, kuin taian voimalla taimesta paksuksi porkkanaksi kolmessa kuukaudessa. Nopeammin kuin silakka, possusta tai lehmästä puhumatta.

Ps. Jos haluat tilata minulta tekstejä, olen hyvin avoin kirjoittamaan erilaisin tyylein, ota yhteyttä! Mia.M.Lempinen(at)gmail.com

Lontoo ja Harry Potter Studios

Hei olin Lontoossa, ekaa kertaa! Tää on matkakertomus siitä.

Vein Lontooseen lapseni, joka täytti matkan aikana yhdeksän vuotta.
Me lennettiin Norwegian LowFare - lennolla Vantaalta Gatwickiin.

Lento kesti kolme tuntia eli sopivasti. Koska lähdimme illalla auringon laskettua jo maassa (eli kello 17 Suomen aikaa), näimme korkealta koko matkan auringonlaskun kajon. Siistiä! Olimme perillä kuuden maissa, koska aikaero. Lasten kanssa olisi ollut kiva olla jo aiemmin, mutta onneksi junamatka onnistui (kalliilla expressillä) hyvin ja suunnistuskin puoli tuntia Victorian asemaa ympäri pyörittyämme..

Victoria Stationin lähellä (Warvick Way) oli kapea, söpö ja suht edullinen hotelli Colliers Hotel, jota piti intialainen perhe. Hinta jotain 60 euroa/yö.

Muitakin vaihtoehtoja löytyy, kannattaa varata etukäteen. Meidän huone oli kellarissa, ehkä siksikin että meillä oli perhehuone (meillä oli kaksi matkatoveria). Mutta suosittelen kyllä toivomaan huonetta, jossa ikkuna olisi muualle kuin roskiskatokseen. Hotellin ympäristössä oli ihana kävellä, ruokapaikkoja ja ruokakauppoja löytyi. Itse söimme kaksi kertaa pubissa, jonne on tapana ottaa lapsetkin syömään (ei varmaan myöhään kuitenkaan). Ruoka oli hyvää ja kasvisruokaa löytyi myös lähes joka paikasta.

Aamiainen oli paahtoleipää ja muroja maidolla. Tee on hyvää kuiteskin, mutta kehoni huusi kyllä hedelmiä ja salaattia kolmen päivän jälkeen.

Lontoo on kallis ja suuri, mutta kun ostaa Oyster- cardin, pääsee helposti kulkemaan metroilla, joita ei tarvi odottaa ja joilla pääsee melkein minne vain. Kortti pitää leimata sekä tullessa, että poistuessa metrosta. Harry Potter Studiolle piti kyllä ostaa junalippu Eustonista Watfordiin, hinta noin 7 puntaa menopaluu. Ja junalippuja jne. saa myös jonottaa.. Liput itse studiolle ostettiin melkein puoli vuotta ennen matkaa ja se kannattaa.

Jonottamista Lontoon turistikohteissa on siis paljon. Sisään Studiolle jonotimme ehkä vartin. Itse kierrokselle jonotimme lähes puoli tuntia. Ja jos halusi lentää luudalla, käydä junassa, vessassa kierroksen aikana tai ostaa kermakaljaa - taas sai jonottaa. Itse jätimme suurimmat jonotukset väliin ja olimme näkemästämme hyvin tyytyväisiä. Paras aika mennä studiolle olisi varmaan illasta, aamusta tai arkipäivinä. Me oltiin lauantaina puolen päivän aikaan, jotta ehdimme matkustaa paikan päälle Victorialta pari tuntia.

Lavasteiden koko, eläinten, otusten ja muun rekvisiitan taitavuus, maalaukset ja ikään kuin itsestään toimivat jutut olivat hienoimpia. Hiinokka, Hirviökirja, maahisnaamiot, juna, jättimäinen heiluri, ruokasali, kuolonsyöjien kidutuskohtaus valtavan ruokapöydän äärellä..Parhaimpana kaikesta ehkä kuitenkin kulkeminen Viistokujalla. Tässä lähikuva Weasleyn Welhowitseistä. Nähtävää on paljon ja osittain siihen turtui, mutta tunne suuresta työstä ja arvostuksesta Rowlingin kirjoja kohtaan säilyi kaiken myyntikaman keskellä.

Kierros päättyi tähän pienoismalliin. Koska Studiolla oltiin vielä joulu - ja talvimoodissa, täytyy jonkun lopulta harjata pois kaikki tekolumet ja asetella kukkia tuonne "pienoismalliin", jonka kokoa ei valitettavasti tästä kuvasta tajua. Tämä on tarina, joka on todella koskettanut ja viihdyttänyt monia. Oli hienoa olla studiolla ihastelemassa ja seuraamassa ihastuneita katseita. Eikä haitannut, että lapsellani on vielä kaksi viimeistä kirjaa lukematta.

Matkan hienoimpia hetkiä oli ilmaisen tiedemuseon ja vähemmän ilmaisen shoippailun jälkeen Green Park, joka näin Tammikuun auringossa oli jopa hieman vehreä ja keväinen. Ah, miten nautin tuosta auringonpaisteesta! Ihmiset muuten lenkkeilee ilmeisesti Lontoossa ympäri vuoden shortseissa ja päästää puistossa persoonallisia koiriaan vapaaksi. Tiedemuseossa emme ehtineet perehtyä asioihin, mutta siellä voi nähdä ohjuksen, lentokoneita, avaruusmoduulin ja tutkia juttuja Heurekan tyyliin, sekä oppia vaikka kellon tekemisen historiasta. Museokauppa oli vielä hienompi kuin Heurekan oma.

Puistosta oli lyhyt matka kävellä Buckinghamin palatsille pällistelemään. Tunnelma oli jotenkin hieno ja seesteinen ja kevätolo lämmitti sydäntä. Ja kaikkialla oli niin kauniita rakennuksia. Olisin halunnut tutkia vielä vaikka miten monta metropysäkkiä! Kaukana näkyi London eye ja sen takana oleva Big Ben jäi näkemättä. Thamesin ylitimme junalla pimeään aikaan.

Ehkä vielä lisää Lontoosta, aion ainakin vielä palata sinne. Mutta nyt takaisin omaan kirjoitus- ja satumaailmaan! Illalla iltasadun merkeissä laituri 9 3/4.