Suosittele jotain hyvää kirjaa!

Kun joku pyytää suosittelemaan hyvää kirjaa kaunokirjallisuuden joukosta, tuntuu vähän siltä kuin pitäisi suositella hyvää ruokaa. Tykkäätsä sitten makaronilaatikosta, vuohenjuustosalaatista, syötkö raakaruokaa vai meheviä pihvejä?

Makaronilaatikkona vois noin aluksi mennä Tuntematon sotilas tai Seitsemän veljestä. Ei niin helppoa ruokaa syödä, mutta perusruokaa meille suomalaisille, ainakin ilmiöinä.

Tai alkujuustolautasella, kätkevästi kuvun alta, löytyis Mukan Maa on syntinen laulu tai Peuran On rakkautes ääretön.

Vegaanipurilaisena Saision Punainen erokirja tai Adamsin Ruohometsän kansa.

Jos toisaalta sattuisit pitämään oudommista ruoista, voisit kokeilla uppopaistettua selleriä ja inkiväärihummusta kahlaten samalla Harmsin Sattumiin tai Pessoan Levottomuuden kirjan syövereihin.

Filosofisen pohdiskelijan mausteinen kurpitsakeitto löytyy esimerkiksi kirjaston hyllystä g:n kohdalta, kun tartut Gaarderin Pasianssimysteerioon, koosta Krohnin Tainaroniin tai ämmästä Mazzarellan Tätiin ja Krokotiiliin.

Pihvinä lautaselle Sofi Oksasen Puhdistus, Katja Ketun Kätilö tai miksei Punaisen sankarittaren kuolema, Qiu Xialong - kahden edellisen joukossa enemmän hampurilaispihvinä. Itse en suosi näitä pihvejä, sillä niiden raakuus heilauttaa mielestäni lukemisen, tai syötävän, kohdetta väärällä tavalla.

Helposti juotava smoothie voisi olla Härkösen Ei kiitos tai Naisten etsivätoimisto- sarja, Nälkäpeli- kirjat tai Tuoman Kyrön Miniä, joista Kyrön teksti löytyisi helmenä lasin pohjalla. Helppo kulauttaa, mutta jää hetkeksi loistamaan.

Ajatuksella ja syvillä, sekä raikkailla mauilla täytettyjä tortilloita tai sushia löytäisit Neil Gaimanin tai Tove Janssonin kirjoista. Tähtisumua Kesäkirjan tavalla tai Kesäkirjan loistoa tähtisumun kera.

Haruki Murakamin Kafka rannalla tai Durasin Rakastaja loiskuu lasissa viipyilevänä punaviininä.

Jälkiruoaksi houkuttavia, tummia kirsikoita Aino Kallaksen Sudenmorsiamen tyyliin ja suklaakakkua kahvin tai teen kera kuten Mazzarellan Täti ja Krokotiili asettaa sanansa.

Ruoan jälkeen voi katsoa kanssaruokailijaa silmiin ja lausua Risto Ahdin, Mannerin tai Färdingin runoja ja olla vaan. Kun ollaan katettu, tehty työ, syöty ja nautittu. Pysähdys ja hengitys. Muista kynttilä katseiden välille!

Keskiviikkona, 1.10.2014 (ja monena muuna tulevana päivänä) voi suunnistaa kuuntelemaan Tove Janssonin juhlaluentosarjaa Metson Pietiläsaliin. Keskiviikkona Jarkko Lauri puhuu aiheesta "Toisen kohtaamisesta: Pikkumönkijöiden häntien eettinen merkitys Näkymätön lapsi -novellikokoelmassa".

http://kirjasto.tampere.fi/ajankohtaista/tapahtumat/kirjallisuus/