Auringonkukkapellolla

Kuka ikinä keksikin auringonkukkapellot, voisin antaa sinulle lämpimän halauksen! Se, että kaupunkiympäristössä voi pysähtyä hetkeksi aivan maksutta poimimaan jättimäisiä, upeita kukkia, on sellainen elämys joka jää pitkäksi aikaa aistien pintaan.

Auringonkukat ovat kesän loppumisen juhlaa, kesän kerättyä lämpöä, joka pirskahtaa näköpiiriin terävänä keltaisena. Nämä kukat ovat vahvoja ja jos odottaa tarpeeksi kauan, ne kantavat mukanaan siemeniä joiden öljyllä voi helposti ravita itseään.

 
Ilmaisuus ja keräämisen helppous saavat ajattelemaan sitä, miten monimutkaisesti ruoka päätyy lautaselle, miten vähän tulee kunnioitettua kauppojen siististi pakattuja tuotteita. Ehkä siksi että useista tuotteista on enää mahdoton tunnistaa sitä hetkeä, kun raaka-aineet ovat vielä olleet tuoreita, kantaneet iloa elämästä siten kuin auringonkukat tai pihlajanmarjat, mustikat tai mansikat tai mullan alta tuoreena tuoksuvat perunat.

 
Onko ihme että meillä on niin paljon syömisongelmia? Ruoka kun saattaa olla niin kovin vierasta, mautonta, tuoksutonta, tunteetonta. Enkä tarkoita etteikö meillä olisi hyvää ruokaa kaupoissa tarjolla ylen määrin. Tarkoitan sitä, että aistimus ruoasta minimalisoituu sen prosessin myötä kun raaka-aineet prosessoidaan, puhdistetaan ja pakataan. Jopa lihakin saattaa olla mielessämme vain pala ruokaa, on lähes mahdoton käsittää sen kimpaleen olleen osa liikkuvaa ja itsekin aistimuksista iloitsevaa eläintä.

Kun poimii mustikat metsästä, saattaa poimiessaan olla ikään kuin osa metsää. Rauhallinen, tarkkaavainen olotila auttaa siihen että mustikan todella tuntee sormissaan, ja kun sitä puraisee, tuore mehu ei vain ainoastaan valu suusta nieluun, vaan mustikan tuoksu ja muoto tulevat muutaman sekunnin ajaksi osaksi ihmistä.

Ehkä meillä ei ole arjessa aikaa aistia tarpeeksi jotta voisimme hyvin. Lapset aistivat ihan missä vaan kulkevat ja vaikka kuinka kiire olisi, mutta me aikuiset osaamme sulkea itsemme maailman ärsykkeiltä, sekä hyvää tekeviltä että inhottavilta. Kehotan mielelläni muitakin käymään auringonkukkapelloilla ihastelemassa, huomaamassa ne erilaiset ötökät jotka kukissa kiipeilevät ja tuntemaan maan jalkojen alla kun vaeltaa kukkien muodostamaa labyrinttia. Saattaa mielikin levätä hetken luonnon järjestämässä (epäjärjestämässä) tilassa.

Retkillään voi hyödyntää ainakin Helsingin ja Tampereen satokarttoja, jotka löytyvät osoitteista:

http://satokartta.net/

http://tampereensatokartta.net/

Nyt on aika myös käyttää esim. Moron omenapörssiä saadakseen osansa ylimääräisistä omenista.

(kirjoittaja on 32- vuotias kahden lapsen äiti, joka kummastelee maailman menoa ja koettaa ymmärtää sitä sanoilla, jotka tavalla tai toisella liittyvät tähän hetkeen, sekä työllistää itseään kirjoittamalla ja etsiikin jatkuvasti kirjoitus- ja palautteenantotöitä)