(kuvassa myös syksystä viluinen, jatkuvasti näytöllä viihtyvä kotikärpänen, jolta pyydän anteeksi sosiaaliseen mediaan joutumista)
Kun perheemme liikkuu autolla, soi radiosta joko Radio Rock
tai Classic. Nämä kaksi taistelevat meidän vanhempien lempiradioina paikastaan.
Kaksi täysin eri sävyä. Mielestäni toinen tykittää enemmän tummuutta ja toinen
valoa, mutta voi olla myös toisin. Itse kuitenkin saan pääosin päänsärkyä
hevityylistä ja hengitän syvään ja rauhassa esimerkiksi taidokkaan pianon tai
viulun säestyksellä. Mieheni pääkallo taas kirahtelee kuullessaan korkealta
laulettuja oopperan osia. Raskas musiikki saa kenties mieheni unohtamaan
raskaan työn ja rentoutumaan. Väitän, että monenlainen klassinen musiikki saa
minut muistamaan paremmin.
Tunnistan joitakin klassisia teoksia kuten Pärtin Passion,
Beethovenin Arkkiherttua trion, Vivaldin Neljä vuodenaikaa ja Mozartin Yösoiton
- tämäkin tuottaa jo vaikeuksia. Nimet katoavat, en erittele musiikkia, hyvä
jos tunnistan mitä soittimia on käytössä. Paras oppaani automatkojen
lapsiperheen kiireessä on ollut Shazam- sovellus joka tunnistaa
musiikkikappaleen kuuntelemalla sitä hetken. Puhelimen voi siis laittaa radion
kajarille ja usein tuloksena on onnistunut tunnistus. Näin siis pystyn
löytämään kappaleen/teoksen uudestaan. Mutta usein klassisen musiikin kohdalla
olen kuin kala valtameressä: löydän harvoin helmiä vaikka kahlaan kuinka. Uiminen
tuntuu kuitenkin hyvältä, mutta loputonta vettä ei voi nimetä.
Kerran menin kesäisenä päivänä kuuntelemaan kamarimusiikkia
pieneen Finlaysonin kirkkoon. Laulu kaikui tilassa kauniisti. Keski-ikä oli
korkea omaani verrattuna, istuminen hillittyä, joku nuokkui. Musiikin voiman
tunsin ja siitä värisin, mutta oli outoa istua siellä. Istuminen oli liian
hillittyä, suorastaan jäykkää. Tuntui että olin kissanpentu rypäleiden ja
omenoiden joukossa. Miksi yleisön on oltava siisti, vastaanottava astia? Tämä
pätee moniin konsertteihin. Niitä on vaikea lähestyä, penkissä ei välttämättä
ole hyvä olla. Vaikuttaa että istuminen rivissä liikkumatta on pääasiassa tapa,
vaikka jokainen varmasti omassa näennäisessä liikkumattomuudessaan nauttii
musiikista omalla tavallaan. Me emme kuitenkaan ole astioita, jotka imevät musiikin
virtaa sisäänsä pillillä ja säilytämme sitten sitä muuttumattomana, vaan
vaikutumme keholla ja mielellä joka hetki eri tavoin. Kimmo Pohjonen!
Lauluyhtye Rajaton! José Conzales! Vaadin muutosta nättiin käyttäytymiseen
konserttisaleissa! Kissa keskiyöllä musiikista hurmaantuu ja myös sen näyttää. Olé!
Radio Classic soittaa monipuolista musiikkia ja sieltä voi
myös bongata erittäin mielenkiintoisia haastatteluja, kuten netistä löytyvästä
ääniarkistosta voi huomata:
http://www.radioclassic.fi/fi/aaniarkisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti