Utö

Laivamatka Utöseen on mahdollista tehdä Nauvon Pärnäisistä täysin ilmaiseksi M/S Eivorilla. Lautta kulkee yleensä kerran päivässä, kellonajat vaihtelevat. Matkaan menee noin neljä tuntia, takaisin joskus jopa viisi. Vähän kuin etelän pakettimatkalle lentäisi, mutta matkustamisesta tulee hyvä olo, eikä omatunto pakota kuten viimeksi Rodokselle lentäessä.

Lautalla oli nelihenkisen perheemme lisäksi muutama muu perhe ja seurue, yksittäisiä matkaajia ja monta lintubongaajaa hitaanrauhallisine liikkeineen ja säänkestävine varusteineen. Minun silmiini he henkivät rauhaa ja päättäväisyyttä tarkkailla, olla osana luontoa katselemalla sitä. Paatti pysähteli muutamalla saarella, oudoimpana ehkäpä Jurmo karuine hiekkakenttineen. Bongarit olivat aina paikalla kun lähestyimme jotain satamaa, valmiina havaitsemaan ohilentävät, toistaiseksi tunnistamattomat. Oikeastaam bongarit taisivat viettää melkein koko matkan hyisellä kannella. Syksyn hiljentyminen tuntui kallioluodoilla. Kolea tuuli puhalsi, aurinko helmeili ilmaa. Matkalla kukaan ei tainnut olla tavoittelemassa helppoa lomaa ja nautintoa, kuten syöminkejä tai lekoilua.

Majoituimme kahden ennestään tuntemattoman lapsiperheen kanssa neljän huoneen asuntoon, josta saimme oman huoneen. Yksi vessa ja yksi keittiö, matala rakennus ja vieressä majakka. Yhteisasuminen tuntui heti luontevalta, vaikka myös jännittävältä. Ensimmäinen iltakävely majakan valokeilojen pyyhkiessä loputtomalta tuntuvaa merta tuntui hienoimmalta. Etsimme pimeässä pienen kyläkaupan, jonka tunnelmaa ei ehkä helpolla muualta löydy.

Odotin hiukan näkeväni merikotkan, mutta tarkkailun pitäisi ehkäpä olla hieman meluttomampaa ja suuntautua saaren asutuksesta kauempana oleviin osiin. Näin kuitenkin unen merikotkan kohtaamisesta.

En osaa sanoa millainen turistikausi Utössä on kesällä. Mutta syksyllä viimainen tuuli, linnut, karut kalliot sekä hiljaisuus ja pimeys kutsuivat minua olemaan paikallaan, katselemaan, hengittämään. Eräs matkatoverini totesi, että Utössä on jotain samaa kuin Lapin tunturimaisemissa. En ole käynyt vielä Lapissa, mutta jotain reunalla olemisen tunnelmaa Utössä on. Luonto on hallitseva asia, eivät sähkövalot, mainosvalot, koneet, kulttuuri tai muu hässäkkä. Ensiarvoisempia ovat sää, veden riittävyys, lämpö ja ihmisten, kasvien sekä eläinten sisäinen voima.

Haluaisin heti takaisin Utöseen. Haluaisin joka ilta ottaa vastaan pimeyden lukuisilla kallioilla, joilla kävely saa aikaan rauhan kehossa ja mielessä. Haluaisin katsella uudestaan lasten riemua heidän löydettyään pienen bunkkerin, joiden kolmen uloskäynnin välisiä tunneleita on jännittävää juosta pakoon kuvitteellista mörköä. Aamun kuulaassa valossa ja hiljaisuudessa näkisin uudestaan syksyn pikkuiset ja harvat kukkaset, jotka huojuvat tuulessa kallioiden välissä ja loistavat väreissä täysin lokakuusta huolimatta. Ja luotsiveneet kulkisivat saattaen laivoja oranssia turvaa henkien, lähtien romanttisten venevajojen kyljestä matkaan, saapuen takaisin.