Mieti silmua.
Mieti miten se aukeaa meille lehtenä.
Koko kesä kirjan tavoin aukeaa, ja me olemme tarinassa.
Mitä muuta silmu merkitsee? Käpertymistä? Kivenkovaa lehden pienoismallia, joka pehmenee ja alkaa imea valoa,
tuulta pysäyttää.
Pian kesä on meille riittävä vaate laiturilla. Järvi- tai merivesi tarpeeksi yllämme.
Ja.
Ensimmäinen ryppy merkitsee lupausta siitä, että matka aikanaan joko loppuu, muuttuu tai alkaa. Emme ymmärrä. Nimi unohtuu hiljalleen, ajattelu loppuu ja merkitys häviää, keho kai murenee vaiettuaan. (kyllä, pohdin kuolemaa nykyisin jatkuvasti)
Emme voi olla hiljaa, emme voi vaieta, ajatukset eivät lopu, tunteisiin uimme, eikä aina ole kesä. Valitsenko ihmiset sydämellä kuin kesän valitsen?
Lopulta jään silmun luo ja odotan. Kyselen onko sillä sanottavaa. Ja tuntuu kuin se sanoisi: Kuuntele, kuuntele vain ja kuuntele loputtomasti. Ehkä silloin kuulet avautumisen hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti