Kirjastonhoitajana

Kirjastonhoitajan stereotyyppi kuten kuvassa: Hiljainen, arka, hillitty hyssyttelijä, säännöistä kiinnipitävä, jäykkä, tosikko, pölyinen, harmahtava, huomaamaton, rillipäinen? Vai olenko väärässä? Ehkä tuo stereotyyppi joskus muuntuu, karkaa katoaa ja uudistuu. Tai ehkä se on vain minun päässäni. Ehkä pääsen siitä joskus? Kirjastonhoitajankin elämä on vain lainaa.

Huudahdin yllättyneenä asiakkaalle perjantaina: "Hei, mä löysin sen!", kun olin itsenäisesti onnistunut löytämään itselleni uuden hyllyluokan: ruotsinkielen opetusmateriaalit. Hyllyluokat ovat toisinaan viidakko, jossa suunnistetaan luokkamuistilla ja silmillä, jotka havaitsevat käyttöjärjestelmästä ykköset oikealta kohden.

Olen etsimisapulainen, kirjaston käytön ohjaaja, tasa-arvon puolustaja, esilleasettaja, lasten jälkien siivoaja, tietokoneen käyttäjä ja työtoveruuden opettelija.

Kirjastossa työskennellessä kirjasta on tullut minulle enemmän esine kuin ennen. Kannan kirjoja, etsin kirjoja, poistan kirjoja, korjaankin hieman. Ihmetyn, kohtaan ihmisiä, saan keskustella sisällöistä. Kirjan etsiminen on sarja nopeita asiasanoja ja sinkauksia hyllyltä toiselle, varastoon ja palautusautomaatille.

Kirjastossa olen uusien kirja-aarteiden ja kokonaisen vanhojen kirjojen aarreaitan sisässä. Joka hetki on mahdollista oppia uutta kirjallisuudesta. Niinä hetkinä kun ei ole kiire tehdä muuta tai väsytä liikaa. Välillä kyllä mietin miten ihmeessä ihmiset jaksavat työtä ja kotiarkea harrastuksineen. Vaikka työ on kivaa, vaatii paljon herätä joka aamu puoli seitsemän, saada vastahakoiset lapset hoidettua päiväkotiin ja eskariin ennen töitä. Ja minä en tee sitä edes yksin. Ja illalla on edessä ruuanlaitto, pyykit ja tiskit vääjäämättä. Niiden hoitaminen ei ole vastenmielistä, mutta milloin sitä ehtisi kunnolla rentoutua? Tottuuko tähän?

Viime viikolla tapasin syviä henkäyksiä aiheuttaneen kirjan Leonardo oikealta vasemmalle (Levanto, Vuori). Upeat kuvat, kuvien keskustelu. Selkeä teksti, turhat karsittu. Ei ainoastaan sisältö ole taidetta, vaan kirja on esineenäkin kaunis. Aiheuttaa siis viehtymystä.

Viehtymystä ja kutittelua aiheuttaa myös kirjasto. Valtava tieto, taito, taidemäärä saatavilla ja kaikki tasa-arvoisesti hyllyillä iloisesti omilla paikoillaan. Milloin eivät karkaile. Tai lähde lainaan lukuisiin koteihin ja matkoille! Kellukaa ideat ja ajatukset, aivoihin ja pois! Minä saattelen teidät lentoon piippausten myötä.