Minua on sanottu ujoksi, lukuisia kertoa. Lapsena en puhunut tuntemattomille aikuisille helposti, varsinkin jos paikalla on ollut useampia ihmisiä. Lapsena en ajatellut olevani ujo. Olin puhelias, olin kiljuvainen, olin eloisa, nopea ja erityisen hyvä piiloutumaan. Puhuin ehkä hiljaa. Opin puhumaan niille jotka jaksavat odottaa vastausta tai jotka tulevat lähemmäs kuullakseen. Kaikilla on ne, jotka haluavat kuunnella ja ne jotka eivät halua, eikö?
Koulussa en halunnut vastata kaikkien kuullen. Ehkä se on ujoutta.
Tai vaan tapa olla olemassa.
Kun sanoo: "Hei tuo on vähän ujo", se tarkoittaa minusta että sitä pitää varoa. Ujo on joku, jonka kanssa pitää varoa.
Mitähän me oikeastaan siis varomme? Hiljaisuutta?
Kokonainen Suomen kansa varomassa hiljaisuutta yhdessä? Bussissa! Lentokoneessa! Virastossa! Kadulla! Kassalla kortin maksupäätettä näppäillessä.
Pieni tai suuri salaisuus on se, ettei mikään muukaan kansa oikein hiljaisuutta siedä. Mutta hassua on se, että niin mukahiljaisten suomalaistenkin mielestä hiljaisuus voi olla sietämätöntä.
Minä olen varonut elämässäni paljon ja kaikenlaista. Olen alkanut nykyään olemaan varomatta. Ketään ei saa silti loukata, siitä pidän kiinni jos mahdollista.
Olen varma, että puhun edelleen ihmisten mielestä outoja silloin tällöin. Niin olen tehnyt koko elämäni. Alan puhua kesken jonkin keskustelun aivan jotain muuta. En hahmota mitä toinen ihminen ymmärtää, en kuulosta varmaan useinkaan kohteliaalta, vaikka yritän.
Sanoin kerran naapurilleni, että netti on täynnä ohjeita kaksivuotiaan nukuttamisesta. Hän oli juuri kertonut lapsensa vaikeudesta nukahtaa. Minä ajattelin, että naapurini tietysti ymmärtää minun tarkoittavan, että kaksivuotiaan nukuttaminen ylipäätään ON vaikeaa kun kaikki siitä puhuu. Ettei siis kannata huolestua. Se ON vaikeaa. Tämä on naurattanut minua useita kertoja. Miten sitä luuleekaan toisten ihmisten pääsevän oman pään sisälle! (onneksi naapurini on puhelias ja asia selvisi heti)
Ujon määritelmän voisi kyllä lyödä lukkoon. Jos se on joku, jonka on annettava olla rauhassa, jolta ei kannata kysyä koska se pelkää, joku jonka voi hyvin ajatella olevan ihmisryhmän ulkopuolella, koko sanan voisi pudottaa sanankäytön reunasta pois ja keksiä uuden. Tunnetko itse jonkun ujon ja onko joku joskus halunnut olla ujo?
Minä en! (ja olen sanasta ujo kiukkuinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti