Kirjoita se riisinjyvään

Kuvittele kiiltävä, valkoinen riisinjyvä päivänvalosta kirkkaana. Kuvittele, että joku kaivertaa nimensä sen pintaan ja samalla riisinjyvästä irtoaa pientä pölyä. Kuka nimeään kaivertaa?

Riisinjyvä nykymaailmassa kuvaa sekä ruokaa, että maailmanlaajuisia ruokamarkkinoita, jotka pyörivät ainakin osittain sillä, että toiset maat tuottavat edullisesti ruokaa muille maille ja joku ylempänä tuotantoketjussa kerää kunnon voitot. Riisi on myös maapallon ekologisemman viljelyn yksi kompastuskivi.

Osa riisistä menee riisipaperiin, osa eläimille, osa ihmisille, riippuen riisinjyvän koosta. Osa menee vientiin, jokin osa luultavasti paikallisille. En tiedä syömmekö me joillakin paikkakunnilla kaiken riisin, luultavasti. Riisipellolle tuodaan joillakin pelloilla myös kiitosuhri sadosta, mekin voisimme ehkä kiittää enemmän.

Riisi kasvaa ensin runsaassa vedessä ja myöhemmin vettä lasketaan pellolta kasvin kasvaessa niin, että pelto on melko kuiva sadonkorjuun aikaan. Pikkulinnut, joiden olemassaolo ei juuri jätä jälkiä, ovat mahdollisesti ensimmäiset riisin nappaajat ruokailijoiden keskuudessa. Kuin pikkulinnun pyrähdys riisipellolla, katoaa viljelijän kädenjälki meiltä siihen mennessä kun riisistä on tullut paketoitu tuote kaupassa.

J.Karjalainen kirjoitti albumiinsa Et ole yksin biisin nimeltä Riisinjyvä.

Sä olet täällä muukalainen
tunkeilija jostain kaukaa joo
mut sulla on rahaa
etkä ole kerjäläinen
vain yhden viikon olet täällä joo
mut sulla on rahaa
on kaikki täällä sua varten
ravintolat uimarannat joo
kellä on rahaa
sille tehdään sandaaleita
nahkahattuja ja vöitä joo
kellä on rahaa
Hei muukalainen
anna sun nimes
riisinjyvään kaivertaa
muukalainen
anna sun nimes
riisinjyvään kaivertaa
Mitä hyvää olet tehnyt
mitä olet aikaansaanut joo
et juuri mitään
mitä suurta olet tehnyt
mistä maailma sut muistais joo
et yhtään mitään

Meille riisinjyvä on itsestäänselvyys. Riisinviljelijä on itsestäänselvästi köyhä ja tuntematon. Onko hän meidän näkökulmastamme saanut aikaiseksi mitään? Entä kappaleessa mainittu tunkeilija - turisti, jolla on rahaa. Mitä hän on saanut aikaan? Sitä kysytään erityisesti. Kenen nimen riisinjyvään voisikaan kaivertaa ja mitä merkitsee aikaansaaminen? Riisinjyvä on ruokaa, kaikille ihmisille, katoavaa, kuten raha katoaa tuuleen musiikin myötä, kuunnelkaa vaikka.

Biisi on sekä kritiikki, että lohtua, monikerroksinen. "et yhtään mitään" on minulle se kohta, jossa lohtu luodaan. Se on lempeästi sanottu, mitä kukaan saa täällä aikaan, mitä tarvitsee saada. Se on sanottu lempeästi myös siksi, että se sanotaan vaikka ei saisi - kenelle saa sanoa, että et ole mitään aikaiseksi saanut? Se on julmaa. Mutta tässä äänestä kuuluu, kuinka se on vain totuus, jokaisen kohdalla, lopulta. Se on myös suoraan maailmasta sanottu: Mitä turisti tekee sen eteen, että syö riisiä tai muuta viljaa kyllikseen?

Riisinjyvän kautta tulee näkyviin ekologinen, poliittinen, sekä yleisinhimillinen ongelma. Kuka vaurastuu, kenet nähdään jonakin ja kenet ei. Muukalainen nähdään irroitettuna maastaan, turistina, joka tuo rahaa. Riisinviljelijä nähdään riistettynä, mutta juuri hänen näkökulmastaan turisti on turisti ja hänen ansiostaan turisti saa ruokaa, hänen käsistään kulkevat maailman rikkaudet.

Karjalainen kurottaa ihmistä kohti, puhuu suoraan sinälle. Vuonna 1991 Karjalaisen Päiväkirjassa kysytään, mitä kukakin on aikoinaan kirjoittanut päiväkirjaan, toivonut ja mikä toive on sittemmin toteutunut. Kappaleesta välittyy lempeys sitä kohtaan, kuinka pieni ihminen on, hänen toiveensa katoavia. (tämä yhtyy mielessäni säkeeseen "mitä olet aikaansaanut - et yhtään mitään" - mikä ei haittaa, "elä vain" tuntuu kappale sanovan)

Karjalainen antaa äänen ihmiselle, yksilölle. Se ääni on riisinjyvään kirjoittamista; Nimi häipyy heti kuin tuuleen, samoin vastaus häipyy. Mitä kenestäkin jää jäljelle.

Yksilö ei korostu monissa maissa kuten meillä Suomessa. Monissa maissa eletään sillä mitä on annettu, tai kuten vanhemmat määräävät. Toiselta puolen maailmaa on mahdoton nähdä miten joku yksilö voi päättää niin paljon ja pystyä silti elämään kuin ei tekisi mitään. Esa Salmisen verkkojulkaisussa (http://www.kepa.fi/blogi/15686) kerrotaan, miten eräs tutkija on selvittänyt sitä kuinka vehnänviljely vs. riisinviljely vaikuttaa yhteisöllisyyteen. Vehnänviljelyssä yksilö on pärjännyt helpommin itsenäisenä viljelijänä, toisin kuin riisinviljelijä.

Mutta ehkä siitä on turha särkeä sydäntään tai tuntea sääliä. Mielummin voi tehdä jotain.

Pitäisiköhän meidän laulaa myös tattarista tai öljyhampun siemenistä?

Kuvia riisinviljelystä Nepalissa:

https://nepaluudelleen.wordpress.com/2014/03/27/riisinviljely-maisemataidetta/

Hyötyhampusta: (linkillä ei ole päihteiden kanssa mitään tekemistä)

http://www.kaarloimpola.fi/hampputuotteet

Mitä suomalaiseen peltoon, viljamarkkinoista:

http://maatilanpirkka.fi/fi/artikkeli/mita-peltoon-kevaalla-2014